Dialogi vetykioskilla

Baari-illan jälkeen, kello neljä aamulla, vetykioski, taksijonot, oksennuksenkatkuinen laskuhumala laskeutuu kaupunkiin. Vety ketsupilla ja savukinkulla, vaiko sittenkin kaikilla mausteilla? Mustaa kahvia paperimukista. Keskustelua…

Sönkätä. 

Ei, vaan sönköttää. 

Mut eikö sönkätä oo verbimuoto substantiivista sönkkö?

Kyllä se on sönköttää.

Eipäs

Juupas.

Mites ois lärssätä?

Niitä vaatimattomiksi naamioituneita hetkiä, joita muistelee kaiholla vielä monta kertaa elämänsä aikana.

Dialogi vanhan pariskunnan välillä

*KOP KO-KOP*

*NAPS*

*HMMMH*

*MMMH*

--

Poistun paikalta vaivaantuneena.

Dialogi huoltoasemalla

-          Se neekeri otti ja kellahti oikein tosissaan!

-          Otatko kaljan?

-          En ota, kiitos vaan!

Tai no… otan tietenkin jos sä maksat, otan vaikka viis.

-          No sitähän mä tarkotinkin…

--

Tässä on jotain aika tyypillistä.

Kahviladialogi(t) vanhusten välillä

- Istu sie tuohon ni mie istun tähän kaiteen viereen, että pääsen ylös.

- Mitä sie sanoit?

- Istu sie tuohon ni mie pääsen tuosta ylös paremmin.

- No tietysti…

--

- Mie tuun siun luokseis! Missä sie oot? Mie tuun ihan kohta siun luokseis!

--

- No terve, pitkästä aikaa!

- Terve terve, istukaa toki!

- Juuri tuossa juotiin emännän kanssa kahvit ennen ku lähettiin…

- Aijaa no siinä tapauksessa, päivänjatkoja!

- Päivänjatkoja! Näkemisiin!

- Samoin, samoin…

--

Allekirjoittaneen kommentti:

Ohi kulkee vanhus kävelysauvoineen, vanhus rollaattorilla, vanhus harmaine hapsineen, vanhus ryppyineen, vanhus ja tyhjä katse, vanhus sekä lapsi, vanhus joka askel askeleelta puuskuttaa pontevammin. Unohdun pohtimaan eutanasiaa.

Dialogi kahden vauvan välillä

Kävelin R-kioskin ohi, ja samalla tuon kioskin ovesta astui kaksi minua monta vuotta nuorempaa poikaa riippuvissa housuissaan ja aivan liian isoissa laskettelutakeissaan. Tavallaan vahingossakin kuuntelin heidän äänekästä keskusteluaan, joka nauratti ja itketti samaan aikaan. Jätän sinulle tulkinnanvapauden.

 --

-          Se tyyppi ei ees sanonu VITTU tai mitään vaik se hävis vaikka kuinka monta euroo siin hedelmäs

-          Se mummo oli aika MOLO kun se seiso siinä vaik kuinka pitkään..

-          Jooo, se oli aika MOLO, vaik se kyl winnas mont kertaa.

-          Joo ja näitkö sen….

-- 

No comments.

Dialogi siskon ja veljen välillä

On arkiaamu ja TV:kin julistaa: ”Huomenta Suomi!” Kaksoset istuvat TV:n ääressä uutta koulupäivää odottaen ja mikä tärkeintä, ruudun hallitsemina. Nyt puhutaan Japanista.

--

Veli: Tiesitkö sie, että tänne on tulossa tsunami?

Sisko: No ei varmasti oo! Älä oo tyhmä ei Suomeen sellasia tuu.

Veli: No tulee tulee, mistä sie muka tiedät?

Sisko: No kun äiti on sanonu ettei ole tulossa eikä sitä saa kuulemma murehtia!

[Veli juoksee makuuhuoneeseen, jossa äiti katsoo samaa ajankohtaisohjelmaa.]

Veli (kuiskaten äidilleen): Sano joo, jooko? Mie huijaan tota yhtä.

(Normaalia kuuluvammin): Eiks nii, että Suomeen on tulossa sitä sellasta radio…aaltojuttua sieltä Japanista?

Äiti: Ei ole tulossa! Mitä sie tuollasia puhut? IItu älä usko!

Veli (samalla lähtien pois makuuhuoneesta): Nii kuulitko, äitikin sano että on tulossa!

Sisko: Ei oo tulossa, sie valehtelet vaa niinku aina, oo hiljaa nyt vaa! Ei voi olla tulossa, ei voi…

Veli: No luule mitä haluat mut on tulossa

..

Ja tätä jatkuu seuraavat viisi minuuttia. Äiti huutelee tasaiseen tahtiin ”EI”, ”Älä usko” ”EI ole tulossa.” Isoveli istuu aamukahvilla keittiössä ja kuuntelee tuota dialogia. Hän toteaa sen pureutuvan syvemmälle yhteiskunnallisiin ongelmiin kuin moni dokumentti tai ajankohtaisohjelma. Tämä on kirjoitettava ylös.