Yrityksen puutteesta tämä ei kyllä ole kiinni. Kolme toiveikasta kysymystä, kolme kieltävää vastausta. On kuulemma jo pari. Niin, paristahan se on kiinni. Soolotanssit eivät kuulu päivän menyyhyn.
Ja tätä perkeleen isoa W:tä minä olen pyöritellyt pienessä mielessäni keväästä lähtien. Mutta se ei näköjään riitä. Olisi pitänyt pyöritellä vielä perkeleemmän isoa W:tä mielessä jo syksyllä. Mutteihän sitä vielä silloin, keväälläkin luulin olevani aikaisessa. Ja hitot. Myöhässä minä olin jos missä! Auttamattomasti myöhässä. Lentokone lähti 00:00. Minä kyllä saavuin paikalle tasan kello 00:00, mutta puoli vuotta, eli 182,5 päivää myöhässä. 'Nuf said.
Niin. Siinäpä se. Siinäpä se, perkeleen iso W kaikessa kauheudessaan. Toki perkeleen iso W vaatii perkeleen ison probleeman. Siitä osaan minäkin jo muodostaa toisen asteen yhtälön. Se menee näin:
Perkeleen iso W + Perkeleen iso probleema = (Perkeleen kova vitutus)^2
No nyt te suuret matemaatikot siellä suurien kalkulaattoreidenne takana jo huudahdatte: Eihän tuossa yhtälössä ole vakiota!!! Mutta minäpä kysyn teiltä: Milloin elämässä on sitten ollut mitään ehdotonta ja selkeää? Logiikkaa te varmastikin löydätte matemaattisista yhtälöistä, mutta voi teitä, kun uskaltaudutte nostamaan päänne sieltä kalkulaattoreidenne takaa ja vilkaisemaan tätä maailmaa, voi teitä, ette te siitä selviä. Ryvette itsesäälissä yksi toisensa jälkeen ja haihdutte pois, kun huomaatte, ettei x halua tulla ratkaistuksi.
Palataanpa maan pinnalle. Niin, myöhästymiseen minä taisin jäädä, ennen kuin hairahduin saarnaamaan matemaatikoille. Tosiaan. Mutta toisaalta. Ja taas toisaalta. Toisaalta on järjetöntä murehtia myöhästymisestä, kun se on jo tapahtunut. Niin kauan, kun aikakonetta ei joku satu keksimään, voidaan tätä pitää faktana. Jos paria ei tule, olkoon tulematta. Kerrankin joku tuntuu yksinkertaiselta! Ja rehellisesti sanottuna: ei tämä ensimmäinen kerta ole kun tuota ajatusta hauduttelen. On tuota tullut ajateltua, on tuosta tullut iloittuakin. Niin helppoa se on. Ei vaan, ei se ole.
Mitä sanovat ystävät, vanhemmat, tuttavat, kaverit, te siellä jotka tätä luette? Minä sanon: En tanssi. En löytänyt sopivaa. Sinä sanot: Että mitä? Kyllähän sinunlaisesi nyt täytyisi pari löytää, mistä muka kiikastaa? Sinä ajattelet: Niinpäniin, ei tuolla ulkonäöllä, ei tuolla persoonalla.
Juuri näin! Sinäpä sen sanoit! Eikun...sinäpä sitä ajattelit! Tottahan se on. Fakta, niin kauan kun toisin julistetaan. Eikä tuo tullut edes yllätyksenä.
Kyllä minä kuitenkin haluaisin...
Tämä poika haluaa tanssia. Tämä poika ei tanssi.
Tanssiiko tämä poika?
Uskon, et mein koulus on viel parittomia. Mut tottahan se on, et nyt on jo melko lailla myöhäistä. Ymmärrän täysin ahdistuneisuutesi! On kuitenkin muutamia poikia, jotka ei tanssi. Toisaalta ne ei alunperinkää oo ollu halukkaita tanssimaa.
ReplyDeleteMutta siun persoonasta se ei millään tavalla voi johtua! You know. Eikä ulkonäönkään, ei todellakaan. Usko ja luota itseesi!
Vielä tuo yhtälö on ratkaistavissa
Kiitän näistä ajatuksista! Ei tässä, ei jaksais edes enää hirveesti ajatella näitä, kyllä tostakin on ihan tarpeeksi päänvaivaa koitunut... Alkuvuodesta tavallaan luulin et miul on pari, sit asiat kääntyy päälaelleen ja sitä jää ihmettelemään että mitäs helvettiä.
ReplyDeleteKyllä tuosta on jo melkeinpä "selvitty", mutta ei sille oikein mahda mitään, että aina välillä hyppii mieleen tälläset ikävät asiat. Tosin nykyään vähemmän kuin ennen, vastoinkäymisistä tuntuu oppivan enemmän kuin luuliskaan :)
Niin se Ylppökin laulaa et pojat ei tanssi ;)
ReplyDeleteMut hei, parittomia tyttöjä teiltä löytyy varmasti vielä syksylläkin! Tunnustelet vähä kavereilta ja sanot niille et voi sanoa jos joku kysyy tietääks ketää kel ei oo paria :) kyl saat viel tanssia ne wanhat !
kyllä lyseossa vielä tyttöjä riittää!
ReplyDeleteNäin sivuhuomautuksena:
ReplyDeleteTämä poika haluaa tanssia. Tanssiiko tämä poika? Tämä poika TANSSII. :)