12.3.2010
ProJekti, proJekti, proJekti
kaikenlaista proJektia heittää arki ihmisen eteen
loppua ei näy, ainakaan toistaiseksi
ehkä Joskus
tai sitten ei.
Tunnen vetoa,
voimakasta kuin suuri magneetti
kuin valtava magneetti olisi tuo eräs
Ja minä rautanaula, avuton, liikun fysiikan lakien mukaan
Ja Joskus, Joskus minä osun tuohon puoleensavetävään erääseen
minkä mahtaa rautanaula?
Yöunille heitin hyvästit ensimmäisenä yönä proJektin alkamisesta
unelmoin taukoamatta tuosta Jostain, Johon toivon Joskus törmääväni
kilahtaen kuin rautanaula magneettiin, onnellisesti, varmasti, intohimoisesti
mutta eikös välillä olekin seinä?
murtumaton, armoton vertikaalinen taso.
Toivon vain että seinä olisi pelkkää pahaa unta unelman keskellä
huomenna se selviää, Jos vain uskallusta riittää.
Talvinen kävelyretki
pohdin proJektiani, mitä teen?
Tunnelin seinään visioinut Joku luultavasti yön suoJissa
proJektoinut nurinkurisia matemaattisia neliöJuuria, vailla Järkeä.
Päässäni musisoi Joku Jotain tekotaiteellista vaikeaselkoista modernin maailman tuotosta
Ja syvä ääni luettelee futuristisia teeseJään, mukamas tunnelmaan sopivasti.
Ei tässä tekstissäkään mitään Järkeä ole.
Yritän olla viisaampi kuin olen
taiteellisempi kuin voin ikinä olla
Yritän mukamas VIHJAILLA Jotain Jollekin
onko tämä mistään kotoisin?
KirJoitan ja kirJoitan,
päämäärää ei ole....vai....vai...itseasiassa taitaa ollakin.
Mutta enhän sitä itselleni myönnä
säälittävää kun on
tällaisia aJatuksia koittaa esittää
mukamas ovelasti magnetismin avulla
mitä edes tiedän siitä?
Oletan vain, en tiedä.
Ja nyt, lopetan ennen kuin paljastan kaiken.
Taisin Juuri tehdä itsestäni idiootin
ymmärtääköhän kukaan?
No comments:
Post a Comment