Nyt täällä blogissanikin nähtävänä rippikoululeirillä mainetta ja kunniaa pikkusten ja isosten keskuudessa niittänyt runo, joka keräsi hyväntekeväisyyteen monta monituista euroa, kiitän leiriläisiä siitä! (joo en jaksa olla vaatimaton tänää.)
Runo ei ole suoraan omasta elämästä temmattu, viittauksia nyt toki aina lipsahtelee mukaan vaikkei haluisikaan.
Siellä sinä makoilet,
satamalaiturilla hellepäivänä.
Sinä, jonka haluaisin ottaa omakseni.
Sinä, ihastukseni.
Katselen sinua rannalta,
unelmoiden ihanasta,
maailman kauneimmasta asiasta,
mutta niin harmillisen kaukaisesta.
Upottaisin varpaani lämpimään rantahiekkaan,
suuntaisin katseeni ulapalle.
Unohtaisin kaiken muun,
sinun vierelläsi.
Antaisin virran viedä,
syöksyisin rohkeana kuohuihin,
sokeana kaikelle sille tuntemattomalle,
käsi kädessä sinun kanssasi.
Mutta ei. Ei se taida onnistua.
Sääli.
No comments:
Post a Comment