Zürich

06.9.2010

”Huomio matkustaja Z, kiirehtikää portille 16, lentokone lähtee aivan kohta... Attention passenger Z...”

Lentokenttäkahvila järjettömillä hinnoilla, kansainvälisyys kukoistaa jokaisessa hengenvedossa. Taustalla omituista kilinää, lapsi rääkyy tuolla jossain, joku höpöttää itämaiselta vaikuttavaa kieltään.

”Matkustaja B, ottakaa yhteyttä turvatarkastukseen...Passenger B, please contact the security...”

Kello on 15:05, Helsinki-Vantaan lentokenttä, matka alkaaaaaaaaa....

Istun lähtöportin 16 viereisten penkkien ikkunaa lähinnä olevan rivin neljännellä penkillä, lähtöportilta päin laskettuna. Suuri valkoinen ”F” valtaa maiseman, kansainvälisyys iskee jälleen, en jaksa käsitellä näin suurta ja diversiteettistä ihmismassaa.

Kello on 15:43, aikaa lähtölaskentaan 47 minuuttia. ”Bioenergy is our passion” on päivän slogan.

Istun lentokoneessa, paikalla 23F. Katselen ikkunan läpi kuinka vesi on kiteytynyt jäiseksi hileeksi lasia vasten. Söin juuri ”snackin”, jota joku voisi kuvailla ”perushutuksi”. En kehu, mutten moitikaan! Ruoka-arvostelun jälkeen siirryn jouhevasti jauhamaan jostain jännästä.

Aerodynaamiseksi siloiteltu siivekäs objekti

liitäen Telluksen yllä

Jossain siellä taivaan seassa

moottorin ja kahden siiven varassa

tuolla pilvipeitteen alla ei sarasta

Laskeutuminen on alkanut. Tunnen sen vienosta särystä korvissani, toivottavasti se ei kasva sietämättömäksi.

Kello on 18:31, lentokorkeus xx,xxx, sijainti y+3, arvioitu kesto zzz

Miten tämän nyt oikein muotoilisi? Zürich on...betonihelvetti. Ainakin tämä teollistuneempi osa kaupungista, missä ”hotellimme” sijaitsee! Rakennustyömaita, melua, tyhjiä katuja, junia, koomisia ”hotelli”huoneita, suljettuja ruokakauppoja... INDUSTRIALISM is what this is. Tavallaan inspiroivaa, mutta epäilen ettei paras paikka ensimmäistä kertaa kyseisessä kaupungissa vierailevalle. Odotan mielenkiinnolla huomista kouluvierailua, siitähän voi tulla.... jännää tai kaoottista. Myös keskusta kiinnostaa, sen on parempi olla vakuuttavampi kuin tämän keskeneräisen teollisuuskeskittymän.

Kello on 23:08, unettaa.

07.09.2010

Sitä ei ehkä tekstin perusteella uskoisi, mutta nyt on yksi kokonainen päivä matkasta hujahtanut ohi. Schule Altweg ja (epä)looginen julkinen liikenne. N o c o m m e n t s . Paitsi, että olihan se keskusta ihan mahtava ja erilainen, kauppoja järjetön määrä, hinnat pyörivät jossain tuolla yläilmoissa. Kouluvierailu oli ehdottomasti kokemisen arvoinen, jännä miten vähällä voi saada niin monta hymyä aikaan! Altwegin gangstoilla oli suomitietous ihan nollissa, maammehan sijaitsee Etelä-Amerikassa, eikös vain? Juujuu. Mutta eihän se menoa haitannut, itsekin opin tänään jotain! Myös ilonaiheita oli allekirjoittaneelle tarjolla, yay :) Ja nyt jatkamaan jännistä jutuista jauhamista.

Juhlamielellä

small-talkin hoidan

maassa maan kielellä

Kuuleeko Houston? Tässä Technoparkstrasse II

”Is this bass really loud enough?”

--

Listen and repeat, turn up the heat, take a seat and live through the beat

--

1-2-3-4

yksi-kaksi-kolme-neljä

yk-si-me-jä = hä?

Ai hyppäät säki?

Joo mäki hyppään!

--

täh?

A PERFECT QUESTION

Kello on 00:00, Girl Talk inspiroi kummasti. EI uneta.

08.09.2010

Ehkäpä ehdin muodostaa muutaman sanan ennen kuin...

• 
  
  
  No enpä ehtinytkään, tai no, muutaman.

09.09.2010

Viimeinen ilta Zürichissä?!? Party? Later!

Istun paikallisessa (maailman kalleimmassa!!) McDonaldsissa juuri saamani parhaan ystävän kanssa. Hänen nimensä on Max. Hän on 17 vuotta. Hän on kotoisin mielikuvituksestani. Hänen nimensä on Max ja ikänsä 17 vuotta, sillä voisin hyvin kuvitella omistavani Max-nimisen 17-vuotiaan parhaan ystävän. En tosin luokittele ystäviäni ”parhauden” mukaan, enkä ymmärrä, miksi jotkut sitä tekevät. Siitä ei kuitenkaan sen enempää.

Zürich. McDonalds. Yksin. Ei. Max is with me.

Kello on 18:29, ruoka oli maukasta, taidan muuttua sosiaaliseksi.

(tästä puuttuu iso pala, no can do.)

10.09.2010

Aand here we go again, lentokoneessa matkalla Helsinkiin, so to speak. Kuulokkeista pauhaa Just Jackin Overtones, tosin ei varmaan enää kovin kauaa, akkumittari on nimittäin näyttänyt karmaisevan punaiselta jo jonkin aikaa. LCD-näytön mukaan lennämme juuri Gotlannin yllä, lentokorkeuttahan meillä on 11898 metriä! Tämän jälkeen vielä puuduttava junamatka Lappeenrantaan.

Kello on 14:02, getting there.

Nyt sijaintini on kotona, omassa huoneessa, työpöydän ääressä. Matka alkoi, kesti, ja loppui. Tällä hetkellä olen liian laiska kommentoimaan muuten kuin suurpiirteisesti. Se oli hienoa.

Kello on 23:23, se oli HEMMETIN hienoa.