Neutrit

Minä en sinusta masennu, minä en sinusta välitä järkeni tähden, minä en sinua näe, en kuule, en, en, EN. Sinä luikertelet uniini, sinä saastutat ajatukseni, sinä surmaat kaiken mitä eteesi uhraan. Et tiedäkään, etpä vaan tiedä kuinka kivuliasta on paikata henkisiä avohaavoja; kerron sinulle, neula ja lanka ovat yhtä tyhjän kanssa. Silmilläsi poraat reikiä, kynsilläsi viiltelet käsivarsia, kielelläsi punot suuni umpeen ja henkäyksellä lamaannutat lihakseni. Sinä olet turmioksi minulle, siksi sinut unohdan.

Talvi vetelee viimeisiään.

Neutri istuu näyttöpäätteen edessä kytkettynä virtuaalimaailmaan. Neutri puhuu ihmisille, joita ei tunne. Sormenpäät sinkoilevat ympäri näppäimistöä kirurgisen tarkasti, aiheuttaen rankkaa vesisadetta muistuttavan tasaisen ropinan.

Minä olen pitkään odottanut. Vuosia olen miettinyt, tuumaillut, pyöritellyt kuin kasvavaa lumipalloa tuota ajatusta yrittämisestä ja taktikoinnista ja toiveikkuudesta ja oveluudesta mutta nyt tiedän paremmin.

Revin mieleni.

Valui Neutrin revitty mieli vinhasti kehässä pyörien, vispaten, kuin kaartava bumerangi kohti viemäriä, valui veden lailla ei pisara kerrallaan vaan humahtaen, kohisten, aggressiivisesti ja vauhdilla. Kaiken vei se mukanaan.

--

Vesipisarat kimaltelevat räystäissä ja lorisevat viemäreissä. Kadulla kulkevan kenkien alla rahisee pikkukivien paljous. Rahisee kuin huutaisi ”Kevät, kevät, kevät!”

Neutri katoaa ja ilmestyy uudelleen. Kylpyhuoneesta katoaa, mieli revittynä, silmät tulessa, suussa veren maku. Kaukana ilmestyy, tuolla, ehkä toisella planeetalla, ehkä toisessa todellisuudessa, sitä emme tiedä. Mieli kevyenä mutta kipeänä, silmissä kaunein puron solina, suussa timantti. Rakastuneena kirjaimiin.

Niitä oli paljon, niitä riitti. Niitä sai järjesteltyä jonoon, riviin, solmittua yhteen ja tauolla erotettua. Niillä sai kerrottua tarinoita, maailmoja luotua, aikaan logiikkaa ja epäjärjestystä vaikka samassa lauseessa. Niissä oli jotain nerokasta, siksi niihin rakastui.

Rutisti joka kirjainta erikseen. Rutisti, liitti, muotoili, kursivoi ja lihavoi, pelasi riimeillä, tarkasti laski rytmin, taisi tajunnanvirran kuin taskunsa. Antoi kirjainten viedä. Toisinaan otti itse ohjakset. Neutrit.

--

Kuolinpesästä löytyi paksu pino liuskoja, joita nykyään kutsutaan elämäksi.