Miksei lammella ole valoja?

Kävelen soratietä ja oikealla puolellani avautuu rauhallinen, toisaalta pelottava pimeys. Lampi on pienestä asti ollut se kaupungin paras uimapaikka, hiekka vaaleanruskeaa ja hienoa kuin tomusokeri. Lampi on kylän ylpeys, hiljaisen ja mitäänsanomattoman kauniin kylän, tavattoman kauniin, viehkeän ja suloisen kuin kuiskaus tyhjyydessä.

Lammen rutistaa halaukseensa iltaisin lämmin lyhtypylväiden piiri. Kuin pienet tähdet nuo lyhtypylväät valaisevat soratien ja heijastuvat satumaisesti lammen tyynestä pinnasta kohti taivasta. Heijastukset heikkenevät heikkenemistään syvemmälle lammen sisukseen mentäessä ja katoavat kokonaan juuri ennen puoliväliä. Näin veden pintaan muodostuu iltaisin musta piste, sellainen että sen kohdalle kaksi ihmistä juuri ja juuri mahtuisivat seisomaan. Siinä on jotain lumoavaa, ja kesäisin vietän paljon aikaa tuossa pisteessä.

Mutta nyt – ei valoja. Sähkökatkos, ajattelen, viimeöisen myrskyn peruja. Lampi näyttää uhkaavalta, tämä ei ole ollenkaan sitä mitä toivoin.   

Kiitokset,
Henna
Facebook