minä kaivan hautoja.
käsipelillä
kun ei ole varaa muuhunkaan
jollain niitä kuoppia on
joka tapauksessa kaivettava.
enkä minä kaivuria
haluaisikaan
edes pientä ja hiljaista
jonka moottori löisi tyhjää
silloin tällöin
en
koneen tunneskaala ei näet
ole kovinkaan
kummoinen
mutta minä ajattelen
joka kerta kun lapion terävä kärki
uppoaa saappaani polkaisemana
multaan
.
yksi asia tässä
kuopan kaivussa kuitenkin
nostaa
kylmän
hien otsalle
ensilumesta alkukevääseen
saan kaivaa hautoja kaksi kertaa
enemmän kuin kesällä
ja talvella on
lumi ja jää
ja
routa.
niinä pakkasöinä kun minä
seison lapionvarressa
tupakki suussa
jokainen raaja kohmeessa
kun minä
taistelen tieni syvemmälle kuoppaan
toivon hetkittäin
että minulla kuitenkin
olisi tuo kaivuri
toivon että
minun ei tarvitsisi mennä
niin syvälle.
No comments:
Post a Comment