-
Hei! Oisko
pojalla paria euroa niin sais lenkkimakkaraa?
Katselen hetken
tuota toppatakkista, pipopäistä ja kahden päivän sängellä varustettua miestä.
-
Sori,
ei mulla nyt kyllä ole.
Jatkan matkaani
ripein askelin kohti automaattia.
Kaksi päivää
kuluu ja oikaistessani puiston läpi matkalla kirjastoon…
-
Hei!
Oisko pojalla paria euroa ni --?
-
Sori,
ei oo.
Viikkoja
myöhemmin sama tuttu pipopää, tällä kertaa kunnon parran kasvattaneena… näen
hänet kaupassa. Rahapelikoneiden luona. Kaivelee taskujaan. Aha. Kuinkahan moni
tuolle oikein makkararahaa antaa?
Perjantai.
Palkkapäivä! Suunnistan lähimmälle automaatille tarkistamaan saldoni ja…
sinisen pipon vilahdus, parran kahahdus…
-
Hei!
Ei nyt.
-
Oisko
pojalla
Pojalla ei nyt ole.
-
paria
euroa niin
EI. Ole.
-
sais
lenkkimakkaraa?
Ei.
Mutta kuinkas
kävikään…
-
Ja
varotkin käyttämästä sitä kaikkea lenkkimakkaraan! Ylensyönti on rikkaitten etuoikeus.
No comments:
Post a Comment