Teippaan suuni kiinni.
Uneksin katkenneesta jalasta, ikkunan läpi hyppäämisestä [olen se langan solmu, johon ei tepsi mikään muu kuin sakset]. Heräsin mielettömään vasaran kolkkeeseen vasten paperista kalloani ja siristin silmiäni pimeän tultua. Peloissani, hidastellen suoristin varpaitani, toimivathan ne vielä? Hörpin kupin kahvia vaikken pidä siitä - irvistin ja pohdin elämän tarkoitusta.
Lisään kerroksen hopeista ilmastointiteippiä huulieni sinetiksi, minulla ei ole sanaa sanottavani enää tänä iltana. Kenellekään paitsi itselleni.
Uneksin katkenneesta jalasta, ikkunan läpi hyppäämisestä [olen se langan solmu, johon ei tepsi mikään muu kuin sakset]. Heräsin mielettömään vasaran kolkkeeseen vasten paperista kalloani ja siristin silmiäni pimeän tultua. Peloissani, hidastellen suoristin varpaitani, toimivathan ne vielä? Hörpin kupin kahvia vaikken pidä siitä - irvistin ja pohdin elämän tarkoitusta.
Lisään kerroksen hopeista ilmastointiteippiä huulieni sinetiksi, minulla ei ole sanaa sanottavani enää tänä iltana. Kenellekään paitsi itselleni.
Hiljentävää.
ReplyDeleteNo mikä ettei!
Deletesiis tämä. Kuin mielen sekamelskainen ryöppy, tykitys tuhansia kuvia ja värejä, yhtä aikaa. Ei tee mieli paeta, vain jäädä, niihin tunnelmiin. Hiljentävä, tosiian. Kaunis, huikea, mieletön, ainutlaatuinen. Ei ole edes sanoja.
ReplyDelete