ALUKSI on rauha, päättäväisyys, raha, myyntiartikkelit, järki.
SEURAAVAKSI huomaan käveleväni kauppojen reunustamaa väylää,
kävelen vaihtaen muutaman sanan,
sitten päätän vaieta ja keskittyä kävelemään.
Kävelen hitaasti, mutta siitä huolimatta,
hikikarpalot helmeilevät otsallani.
Kaikki on kymmenen kertaa raskaampaa toipilaana.
Saavun kohteeseen. Pyörät, suuri rakennus, nuoret pyöräilijät.
Lasiovet, tuulikaappi, aula. Laattoja, kadonneet julisteet, äänekkäät ihmiset.
OPPILAAT välitunnilla, mölyävät kun eivät muutakaan osaa. Juoksua, sieraimet kirjaimellisesti täynnä suklaata.
Kiroilua, paljon kiroilua, liikaa kiroilua...
Korkki singahtaa huudon saattelemana ikkunaan. Keltainen pullo kajahtaa lattiaan, naurahdus, kenkä laskeutuu armottomasti rusentamaan pullon käytännöllisen rakenteen. Mikä se olikaan se ekologisuus??
Oppilas nauraa, siivooja itkee, roskia satelee epätasaisille, masentaville laatoille. Sitten alkaa tanssi. Älyllinen toiminta 0% KAAOS JATKUU
Vartti tulee täyteen, kiroilu katkeaa, melu kaikkoaa, roskat jäävät. Jään ihmettelemään.
Onko tämä nyt sitä arkipäivää tässä talossa? Toivon hartaasti, ettei ole. Toivon todellakin!
Poistun helpottuneena, inspirtoituneena, kauhistuneena. Suuntaan kohti rauhallisempia välitunteja. Enkä kaipaa takaisin.
No comments:
Post a Comment